Ikäkriisi iski aivan puun takaa päin naamaa ja lujaa. Samantein kun facebookissa ystävät aloittivat onnittelut alkoi päässäni pyörimään kaikenlaista.

Istuessani eilen syntymäpäivänäni veskissä piilossa, itkien ja nauraen samaan aikaan tajusin kyllä järjen tasolla kaiken. Minulla on yleensä aina järkevät ja kannustavat sanat jokaiseen pieneen ja suureen huoleen. Silti pyysin puolisoni paikalle ja itkeä tyrskin siinä aivan murtuneena. Onneksi aviomieheni on maailman fiksuin ja handlaa kyllä tällaisetkin tilanteet. Kiitos Jani, olet paras!

Minä, siis minä, olen nyt 40-vuotias. En voi uskoa tätä.Juurihan minä olin nuori äiti, 30 kiloa laihempi, raivoisa teini. Jaksoin käydä festareilla ja valvoa vaikka kolme yötä putkeen. Rintaliivitkin olivat tarpeettomia eikä minkäänlaista kankeutta ilmennyt lihaksissa aamuisin. Biletys maistui, alkoholin käyttö ei aiheuttanut parin vuorokauden toipumisaikaa ja iho oli sileä. Ei ollut venynyt ja vanunut olo koko ajan. Elämä oli pääosassa ja mielessä päällimmäisenä. Erityisesti juuri tämä hetki, tässä ja nyt.

Muistan täydellisesti tunteen lievästä jatkuvasta halveksunnasta jota kohdistin "aikuisiin" eli jokaiseen 40 vuotta täyttäneeseen mummoon ja vaariin. Niihin jotka karjaisivat "Hiljaa nyt, uutiset tulee!" ja niihin jotka aamulla selasivat ikuisuuden Hesaria kahvikuppi kädessä. 

Lukiessani nyt itse lehteä ajautuvat silmäni usein kuolinilmoitusten yksityiskohtiin. Hiljalleen kuolleiden syntymävuodet  lähestyvät omaani. Nyt mennään vuosikymmenissä jo huolestuttavan lähellä. 1940-1950-1960....Malmin lentokenttä rakennetaan asuntoalueeksi 2030 ja metroa laajennetaan jossain vaiheessa. Entä tulevat hyvät leffat ja musiikki, en ehkä ole täällä enää silloin. Tai jos olen, möllötän vaan kiikkustuolissa ja höpötän lapsuudestani samaa juttua sata kertaa.

Tietotekniikka menee sellaista vauhtia eteenpäin että en edes yritä pysyä perässä. En itseasiassa halua. EVVK. (joo joo, antiikinaikainen kirjainyhdistelmä, nyt on meemit) Ostaessani vaatteita silmääni viehättävät nykyään ihan selkeät mummokuosit. Mukavuus on pääasia ja eilen katsoessani vaatetustani en tykännyt yhdistelmästä. Tosin en tehnyt sille mitään koska en ihan vilpittömästi välitä. Pitäisi kai, mutta on tässä muutakin tärkeää.

Tykkään tehdä omia juttujani. En kysele lupaa kirjoittamiseen enkä harrastuksiini. Sen kun teen vain. Minulla on aikaa ja vapautta. Rohkeutta vaatia oma tilani ja elämäni haltuun. Sitä omaa juttua on aivan järjettömän paljon nykyään. Suorastaan pursun kaikkea tehtävää ja myönnän etten ole koskaan niissä valmis. Ei tarvitse, ei päämäärä ole elämän pääasia. Niinkuin sanotaan...elämä on matka, jossa ei valmistu. Klisee, tiedän ja niin pirun paikkansa pitävä.

Tervetuloa keski-ikä. Tulen aina kapinoimaan kalkkiutumista ja pysähtyneisyyttä vastaan, sitä ei numerot muuta. Ikä on vain numero, no eikä edes ole. Se on etappi jossa kannattaa sen verran havahtua, että muistaa kyseenalaistaa kaavansa.

Katsoin toisen kerran eilen Deadpoolin, suosittelen. Aivan hervotonta. Negasonic Teenage Warhead!!!! If you know what i mean ;D